Viikonloppu – se hurahti Tampereella jälleen. Minulla se oli rentoa yhdessäoloa Ellin ja Marin kanssa kaupungilla samaan aikaan, kun perheen miesväki ahkeroi remontin keskellä. Elli on kehittynyt näiden parin viikon aikana huimasti. En muistanutkaan kuinka nopeasti pieni vauva kasvaa ensimmäisen vuoden aikana. Meidän vauhtimimmi kannattelee päätään hyvin ja lattialla otetaan ensimmäisiä otteita kohti ryömisistä. Ympäröivä maailma on täynnä mielenkiintoisia kohteita ja katsekontaktia opetellaan isoihin valokohteiseen. Ellin kehittymistä seuraa aivan toisella lailla kuin aikoinaan omien poikien kehittymistä. ”Mummina on superkiva vaan olla!”
Suosikkiravintola – Sunnuntaina kävimme lounaalla Ravintola Tampellassa. Tykkään paikan miljööstä ja tottakai ruokakin on herkullista. Meilläkin on alkanut ihan uudenlainen kausi ruokailussa. Lastenvaunuilla ei mennä ihan joka paikkaan. Tampellassa meillä oli kivasti tilaa ja Ellikin viihtyi ravintolan rauhallisessa ympäristössä.
Hovikuvaaja – tähän kuvaan liittyy pientä kinaa. Olimme iltalenkillä Pyynikinharjulla tutustumassa meidän nuoren perheen tuleviin hoodeihin. Halusin muutaman fiiliskuvan rennoissa vapaa-ajan vaatteissa, kun löysimme tämän kallionkielekkeen. Halusin siis istumaan tuohon pienen kallion reunalle ja sitähän hovikuvaaja ei ymmärtänyt. Jälkeenpäin ymmärsin paikan olleen vähän vaarallinen. Lopputulemana oli epäonnistuneet kuvat. Kävelimme eteenpäin ja löysimme paremman ja turvallisemman paikan. Ne kuvat olivatkin edellisessä postauksessa.
Laatuaikaa – eli harvinaista yhteistä aikaa perheen nuorimmaisen juniorin kanssa. Onneksi meillä on golf yhteisenä harrastuksena ja mamma saa silloin tällöin kivaa seuraa golfkierrokselle. Sama tilanne oli kymmenen vuotta sitten, kun pääsin poikien kanssa neljäksi tunniksi kentälle. Murkkuikäisten kanssa se kommunikointi ei aina ole yksinkertaista mutta kentälle pojat ovat aina lähteneet mamman kanssa. Siinä kierroksen aikana on jännä seurata lapsensa luonteenpiirteitä ja suhtaumista asioihin. Joskus vain harmittaa, että ne negatiiviset puolet ovat periytyneet liian läheltä.
Mansikat – tämä aika on näiden marjojen kanssa superihanaa! Taidanpa tänäänkin hakea mansikoita vapaapäivän kunniaksi. Syön niitä ihan maltilla korkean hiilaripitoisuuden vuoksi. Jotain pientä makeaa sopivasti ja terveellisesti. Tajusin juuri, että olen ollut nyt yli kaksi kuukautta ilman näkyvää valkoista sokeria. Olen tehnyt ruokani itse, joten olen pystynyt välttelemään sokeria. Tottakai olen syönyt ulkona kuten viikonlopulla tein Tampereella. Onneksi salaattivalikoimat ovat runsaat tänä päivänä. Kesällä myös raaka-aineet ovat tuoreita ja kotimaisia.
Näillä tunnelmilla tänään. Kuinka sinun kesäviikkosi on sujunut?
-tuulanneli
Kirjoittaja
Mansikat on ehdottomasti yksi parhaista asioista Suomen kesässä <3
Kirjoittaja
ja niitä mansikoita on syöty oikein urakalla! tänä kesänä niitä tulee paljon ja se on kivaa!
Kirjoittaja
Tampere on söpö kaupunki 🙂
Kirjoittaja
Tampereessa on vain sitä jotain!
Kirjoittaja
Sinulla on fiksu hovikuvaaja 🙂 ja edellisen postauksen asukuvat olivat täydellisiä. Minä olen syönyt niin paljon mansikoita, että muutun varmana kohta itse mansikaksi. Odotan jo innoissani, että pääsen poimimaan vadelmia. Ravintola Tampella on muuten aina varma valinta ja täytyy taas poiketa kun tulen Tampereelle. Pidän myös sisustuksesta siellä paljon.
Mukavaa alkavaa viikonloppua ja rapsuja Hansille!
Kirjoittaja
Ravintola Tampella on todella viihtyisä ja mukava ruokapaikka. Palvelu oli aivan loistavaa. Pienen vauvan kanssa oli todella kiva ja rauhallinen paikka ruokailla.
mansikoita syödään nyt urakalla! ne ovat vaan niin älyttömän hyviä!
Kirjoittaja
Kaunista maisemaa Tampereella. Tuo ravintola vaikuttaa tosi hyvältä!