Heipparallaa kaikille! Me naiset ovat ollaan tunnettuja takinkääntäjiä. Allekirjoittanut ainakin muuttaa mielipidettään joskus vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Olen tehnyt kolme vuotta sitten tällä samalla otsikolla postauksen, joka on jäänyt mielen sopukoihin rohkeana postauksena. Olin ihan hiljaittain aloittanut tuolloin bloggaamisen tarkoituksena vain kirjoitella kukista ja kaikesta muusta mutta en itsestäni. Silloin postaus oli ensimmäinen missä toin mielipiteitäni esille. Nyt hymyilyttää silloinen arkuus ja tänä päivänä sitä ilmaisee jo rohkeasti mielipiteitään.
Viimeisen puolen vuoden aikana olemme eniten pyörtäneet pyhiä päätöksiä liittyen Hansiin. Tämä nelijalkainen veijari vaan saa tämän vanhan parin heltymään monessa asiassa. Tämän asian ymmärtää parhaiten lemmikkieläimen omistajat. Hans on ollut alusta asti meille perheenjäsen, joten ehkä emme olekaan halunneet todella tiukkoja rajoja asettaa. Tottakai Hansilla on kielletyt asiat mutta paljon sallittuja asioita.
Koira ei tule meidän kanssa sänkyyn nukkumaan – No aamuyöstä viimeistään meidän väliin tunkee tuhiseva lämmin koira. Onneksi Hans on oppinut nukkumaan suurimman osan yöstään lattialla omalla pedillään. Pentuna Hans nukkui joskus melkein koko yön jalkopäässä. Onneksi se on nyt hyväksyt pedikseen oman sänkynsä. Tämä oma peti on muuttunut rakkaaksi muutaman repimisen jälkeen.
Hansilla on omat ruuat – Kuinka kivoja meidän yhteiset aamupalahetket onkaan! Tottakai katsomme tarkasti mitä suupaloja annamme Hansille. Tiedän, että tämä todellista lepsuilua koiran kanssa. Onneksi vieraiden aikana Hans ei tule kerjämään suupaloja pöydästä vaan se tapahtuu ainoastaan meidän kanssa arjessa.
Hansilla on yksi huone, missä se on päivät – Näiden kuukausien aikana olen oppinut hyväksymään sen, että paikat eivät todellakaan ole siistit kotiin tultaessa. Hans on sisäsiisti mutta siltikin saattaa löytyä joskus pissalammikko ja varsinkin jos poikakoira innostuu vielä merkkaamaan tiettyä nojatuolin nurkkaa. Onneksi olemme matkalla kohti aikuisen koiran yhteiseloa. Tällä hetkellä näistä ihanista pentukuukausista on saldona yksi rikottu sohvanpäällinen, muutama revitty maton reuna (yksi näistä oli ihan uusi matto Ikeasta), järsitty olohuoneen pöydän jalka, paljon revittyjä lehtiä ja muovipusseja sekä melkein tuhottu oma peti. Kengät meidän perhessä ovat kaapissa tai ylähyllyillä, ettei Hans yllä niihin sekä makuuhuone ja työhuoneeni ovet ovat suljettuna ettei Hans pääse niihin päivällä. Kaikesta huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois!
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
-tuulanneli
Kirjoittaja
Ihana Hans! Niin meilläkin pikku Siri on valloittanut koko perheen sydämet vaikka välillä sen kanssa on kestämistäkin…kai se kuuluu asiaan. Mukavaa sunnuntaita!
Kirjoittaja
Heippa 🙂
Täytyy todellakin myöntää, että nyt vasta ymmärrän kaikkia kotieläimen omistajia. Aikaisemmin ohitin nämä jutun olankohautuksella! Hans on niin olennainen osa meidän perhettä. Meidän yhteinen rakkauspakkaus!
Kirjoittaja
Rakas riiviö? Suloiselle Hansille ei voi suuttua
Kirjoittaja
Tälle ruskeasilmäiselle vintiölle ei voi todellakaan suuttua! Tänäänkin aamulla meillä oli jälleen kiva aamupalahetki ja juteltiin siinä päivän tulevia juttuja. Voi hitsi, kun se töihin lähtö on joskus niin vaikeaa!
Kirjoittaja
Minusta tuntuu, että lasten ja eläinten kanssa kannattaakin mennä sillä tavalla, että se sopii koko porukalle, eikä kannata liikaa tehdä päätöksiä valmiiksi.
Aurinkoista sunnuntaita sinulle ja Hansille!
Kirjoittaja
Olet muuten ihan oikeassa Outi 🙂
Sitä on ihan turha tehdä mitään päätöksiä tai suunnitelmia etukäteen liittyen kasvatusasioihin. Olemme aikoinaan menneet lasten kanssa tilanteiden mukaan. Tänä päivänä saan olla ylpeä äiti!
aurinkoista viikkoa myös sinulle Outi 🙂
Kirjoittaja
Kun Minnie muutti meille 11 vuotta sitten ovat kyllä siisteyskäsitykset vähän menneet uusiksi. Aina ei ole villakoiratonta/koirankarvatonta lattiaan. Koiranleluja on pitkin ja poikin asuntoa. Voin muuten vain kirota sitä hetkeä kun astun paljaalla jalalla solmuluun päälle – se nimittäin sattuu ihan vietävästi 🙂
Minnie on tuhonnut kolme omaa petiään ja silppuamisen jälkeen nukkunut sitten hetken ilman omaa petiä. Sisäsiistiksi oppi melko nopeasti ja mitään ei ole kotona tuhonnut. Ei koskea kenkiin eikä mihinkään mikä hänelle ei kuulu lattialla. Tosin omat lelunsa – varsinkin vinkupillillä varustetut – suolestaa alta aikayksikön ja kaivaa pehmusteet vinkuineen ulos.
Ihana Hans – hän on kiertänyt teidän tassunsa ympärille 🙂
Kirjoittaja
Heippa Marjo 🙂
Kaikesta huolimatta tää koiranomistajan elämä on aivan ihanaa. Omat siivousstandardit ovat menneet totaalisesti uusiksi. Meillä ei tule koirankarvaa mutta tassunjälkiä näkee senkin edestä, kun Hans tulee märältä nurmikolta sisälle. Joskus on sitten se revittyjen lehtien kasa edessä, jos jotain paperia on jäänyt esille. Yksi mamman muotilehti kuuluu myös revittyjen asioiden saldoon.
Terkkuja Minnielle!