Vuoden ensimmäinen päivä takana. Uudenvuodenaattona silmiini sattui aika osuva otsikko Helsingin Sanomista; ”Ei vuosi vaihtamalla parane” Tämä kolumnin alkuperäinen teksti ei liippaa sitä, mitä ajatuksia se minussa herätti. Otsikko jäi pyörimään minulla tuonne alitajuntaan. Näin vuoden vaihteessa me kaikki vannomme uuteen alkuun, myös siis allekirjoittanut. Kuntosalit ovat tupaten täynnä ja naisten lehdet pursuavat hyvinvointiin liittyviä juttuja. Eilisen päivän kuumin aihe blogeissa olivat kuntorempat. Eikö hyvinvoinnin pitäisi olla tärkeää vuoden jokaisena päivänä? Miksi se on niin vaikeaa meille tavallisille pulliaisille, että tarvitaan uusi vuosi, jotta me taas herättäisiin pitämään itsestämme huolta?
Olen aktiivisesti pitänyt itseäni hyvässä kunnossa melkein kymmenen vuoden ajan mutta nyt viime vuonna minulle tuli takapakkia aika paljon. Vuoden ainoa aktiivinen liikuntajakso ajoittui kesälle mutta sekä kevät että syksy menivät ihan allikkoon. Tottakai elämässä tapahtuneet muutokset vaikuttivat asiaan mutta siltikin siirsin asioita sit kun… Tässä kohtaan tuleekin se kysymys eteen, miksi kiireen tai muutoksen keskellä ensimmäisenä jää kuntoilu taka-alalle? Aloin miettimään omaa ajankäyttöäni ja huomasin, että vaikka tämä bloggaaminen on kuinka kivaa, on se juuri vienyt aikaa kuntoilulta. Aika raadollinen totuus! Iltaisin on ollut kiva istua lepotuoliin, ottaa läppäri syliin ja aloittaa naputtelemaan postausta. Joku hiljainen sisäinen ääni sisälläni on kuitenkin huutanut, että nyt ei ole hyvä olla! Tykkään ulkoilla ja käydä salilla. Minulle liikunta on aina ollut tärkeää ja se tuoma euroofinen olotila on aivan fantastinen!
Nyt minun tapauksessa se vuosi paranee vaihtamalla. Minun on mietittävä tätä vapaa-ajan käyttöä ihan uudelleen. Punnittava asioiden tärkeysjärjestystä. Tulevien kuukausien aikana on otettava matkakumppaniksi maltillinen eteneminen muuten pysyvä muutos voi jäädä vain haaveeksi. Mitään pysyvää ei saada aikaan pikatyydytyksellä. Viime viikkoina olen miettynyt monta kertaa pikadietteejä mutta onneksi ikä on tuonut sen verran kokemusta, että niiden kanssa en lähde enää leikkimään. Kokemuksesta tiedän, että tuloksia syntyy lyhyessä ajassa mutta ne todelliset ongelmat jäävät selvittämättä. Lopputulema näiden pikadieettien jälkeen on usein päinvastainen pitkässä juoksussa.
Pienin askelin eteenpäin. Olen jo muutamaan kommenttiin kirjoittanut aloittavani sokerittoman tammikuu. Olen joskus kokeillut tätä juttua mutta se on kaatunut jo parin päivän jälkeen. Katsotaan riittäkö motivaatio nyt. Aktiivuusranneke on kaivettu esille ja se on mitannut askeleita muutaman päivän. Sen käyttöönoton jälkeen huomasin heti, kuinka vähän liikuin. Tässä kohtaan tarkoitan ihan myös jokapäiväisestä hyötyliikuntaa. MealLoggerin myötä havahduin siihen kuinka vähän kasviksia syön. Tästä jatketaan sinnikkäästi eteenpäin. Muutaman merkinnän olen jo saanut tehtyä myös HeiaHeiaan.
Oletko sinä tehnyt uuden vuoden lupauksia? Tsempataanko yhdessä kohti tavoitteita!
-tuulanneli
Kirjoittaja
Tätäpä minäkin aina mietin… miksi ihmeessä sitä tinkii aina niistä asioista mitkä tekee hyvä itselle? Niin kuin liikunta, uni ja järkevä ruokavalio… Ja näistä sitä tinkii aina, siis aina, jos stressiä, kiirettä tai muuta pukkaa enemmän. Pikadieetit ja quickfixit on niin mennyttä aikaa, onneksi niihin ei enää sorru… mutta jospa vuosi 2016 olisi sellainen pitkänlinjan muutoksen vuosi! Tsemppiä vielä kerran sinne – ja tänne!
Kirjoittaja
Heippa annu 🙂
Ihan samoilla linjoilla ollaan kumpikin. Minulla viime vuosi meni todellakin kuutamolle. Onneksi kesällä sentään ulkoilin todella paljon mutta se ei riitä. Tällä ikää huomaa heti, jos liikunta jää vähemmälle. Tällä hetkellä kroppa on todella kankea.
Tärkeintä on edetä pienin askelin ja eikä odota mitään pikavoittoja vaan nauttii elämästä samanaikaisesti.
Vaikka minulla on ollut todella kiirettä töissä, niin aina on löytynyt se aika liikunnalle mutta
nyt vapaa-ajalla on mennyt vähän nämä prioriteetit sekaisin.
Tsemppiä myös sinulle!!!!
Kirjoittaja
On totta, ettei hyvinvoinnin tai onnellisuuden pidä rajoittua uuden alkuun, tammikuun alkuun. Kuitenkin teoriani mukaan koemme syksyn pimeyden olevan sitä aikaa, jolloin viimeistään se luvattu hyvinvointi on koetuksella ja uuden vuoden paikkeilla jo tunnemme, että koko vuosi on mennyt heikossa hapessa. Eihän se niin välttämättä ole. Pimeys saa ajatuksemme sekaisin. Sinänsä uusi vuosi on toivoa ja itsensä piiskaamista jalkeille. Itse huomasin tämän teorian muuttuneen, kun ostimme kirkasvalovalaisimen! Niin pieni asia, niin "voikoseoikeastiedestoimia-asia" muutti meidän perheen elämän. Nyt "uusi alku" tuli jo aikaisemmin konkreettisen toipumisen kautta. Suosittelen. 🙂 JA tämähän oli vain minun mielipide ja omakohtainen kokemus.
Kirjoittaja
Heippa Viltsu Mari 🙂
Kiitos todella kivasta kommentista! Sinun pohdinta asiaa on aivan loistava ja en ole itse edes ajatellut asiaa tuolta kannalta. Näinhän se on! Me tallustamme syksyn pimeässä ja sitten kun vuoden vaihde koittaa niin se on lupaus valosta – me heräämme uuteen nousuun! – hienosti ajateltu Viltsu Mari 🙂
Allekirjoitan täysin tuon kirkasvalojutun. Itselläni on se kanssa tässä työpöydällä ja käytän sitä aktiivisesti. Joulunalusviikolla laitoin opiskeluhommat telakalle eli en kirjoitellut koneella paljoa
niin olin koko viikon väsynyt ja haukottelin. Tällä viikolla olen taas jatkanut kandityön kirjoittamista ja istunut vähintään sen parituntia lampun kanssa. Olen paljon virkeämpi!
Kivaa alkanutta Uutta Vuotta sinulle 🙂
Kirjoittaja
Minun tulee kyllä liikuttu joka päivä, kiitos koiran lenkkiseurasta. Vuoden vaihtuessa sitä kuitenkin vaistomaisesti kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syö. Sokerittomaan tammikuuhun en kykenisi, mutta muuten aion taas kerran keventää ruokavaliotani muuten terveellisempään suuntaan. Hyvähän se olisi jos ei jossain vaiheessa tulisi sitä repsahdusta, mutta toisaalta täytyy elämässä olla niitä nautintojakin sopivassa suhteessa 🙂 Mukavaa vuodenalkua!
Kirjoittaja
Heippa Anni 🙂
Minullakin on ollut liikunta säännöllinen osa elämääni viimeiset kymmenen vuotta mutta viime vuosi oli todella pohjanoteeraus! Onneksi on esimerkiksi tämä blogi, missä pystyy tsemppaamaan muita ja ennenkaikkea itseään. Näenkin tämän asioiden julkikirjoittamisen todella tärkeänä motivaattorina!
Minulla tuo sokerittomuus tarkoittaa ennen kaikkea pullaa, herkkuja, karkkeja … nämä asiat ovat ne minun akilleekantapää. Täydelliseen sokerittomuuteen pyrkiminen tarkoittaa kaiken ruuan tekemistä itse. Kyllä elämästä pitää nauttia, jättää vaan sen jälkkärin ottamatta nyt muutaman kuukauden ajan 🙂
Kivaa alkanutta Uutta Vuotta sinulle!
Kirjoittaja
Yhdyn ajatukseesi maltillisista muutoksista. Pitää haukata pikku pala kerrallaan, muuten hyvät aikeet painuvat pikapikaa unohduksiin. Itsekin olen liikkunut syksyllä liian vähän. Sen huomaan järkyttävänä yläselän jäykkyytenä. Pakko siis tehdä jotain. Aloitin jo tämän viikon maanantaina. Pidempää kävelylenkkiä ja kahvakuulan ja käsipainojen varovaista heiluttelua. Ja kas, jäykkyys on jo helpottanut paljon. Näin vähällä! Kirjoitan itselleni kuntoilupäiväkirjaa muistiin, julkaisen jälkikäteen blogissani 2-3 viikon jaksoissa. Uskon tämän tsemppaavan itseäni pitkäjänteisempään toimintaan.
Omat syömiseni ovat muuten kunnossa, joskin nyt joulunaikaan on mennyt liikaa suklaata ja pähkinöitä. Yritän nyt vierottautua niistä tai ainakin kohtuullistaa niiden käyttöä.
Minua kyllä kiinnostaa kovastikin vertaistuki tässä kuntoiluhommassa :)) Olen varttuneempi nainen kuin sinä ja on aivan PAKKO liikuttaa itseään. Tsemppiä sokerittomaan! Muutama kuivattu aprikoosi tai luumu vie mukavasti makeannälkää. Ja makuaisti tottuu!
Kirjoittaja
Heippa helmiriitta 🙂
Ilman muuta tsempataan toinen toisiamme! Kävinkin liittymässä blogisi lukijaksi, joten pystyn seuraamaan kuinka sinun pojektisi edistyy! sinulla olikin mielenkiintoinen blogi kirjaarvosteluineen 🙂
Meillä ei kuitenkaan niin isoa ikäeroa ole 😉 tällä ikää onkin pakko edetä rauhallisesti ja allekirjoitan
täysin tuon, että on liikuttava säännöllisesti pysyäkseen vetreänä! Noin kymmenen vuotta sitten jouduin kiropratikolle huonon selän ja ylipainon vuoksi. Minulle se tilanne oli alkulaukaisu oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Selkäkivut ova taaksejäänyttä elämää ja painokin on pysynyt jotakuin kurissa sen jälkeen.
Nyt kuitenkin uuteen vuoteen intoa puhkuen! Tsemppiä sinulle kuntoiluun!
Kirjoittaja
Itse olen jo vuosia sitten tehnyt parannuksia mun elämääni… ne eivät tapahtuneet uutena vuotena. Ne tapahtuivat syksyllä. Nyt lupasin kyllä tänä vuonna tsempata edelleenkin ja enemmän. Niillä on tarkoitus muuttaa elämää pysyvästi, ei vaan väliaikaisesti 😉 Parempi on kuitenkin, että tsempaa jossain vaiheessa, kun ei tsemppaa ollenkaan 🙂
Kirjoittaja
heippa maiju 🙂
Itse olen kanssa usein saanut ahaa elämyksiä syksyisin, kun olen ollut hyvässä moodissa golfkauden jälkeen.
Ole ihan oikeassa, että tsemppaa edes kerran vuodessa kun ei koskaan!
Tsemppiä meille molemmille!
Kirjoittaja
Pikadieettejä en ole kokeillut, mielummin olen tehnyt pikkuhiljaa kokonaisvaltaisempaa elämäntapamuutoksia. Mullakin vuosi (toivottavasti) paranee vaihtamalla. Kuntosalit ja jumpat jäivät syksyllä kokonaan ja lenkkeilykin oli monta viikkoa jäähyllä. Lenkkeilyn makuun pääsin onneksi jo, nyt pitäisi vielä saada aikaiseksi kuntosalikäynnit. Tsemppiä ja tarmoa uuteen vuoteen!
Kirjoittaja
Heippa Belladonna 🙂
Pikajuttuja en minäkään suosittele vaikka niillä voi olla joskus helppo päästä alkuun! Eivät ne ole edes terveydelle hyviä ja varsinkaan näin varttuneella iällä.
Tsemppiä myös sinulle Uuteen vuoteen!!!
Kirjoittaja
Se on kyllä jännä miten oma terveys jää aina kiireen keskellä unholaan. Minä lupasin vain pitää ruokailut ja rytmit kunnossa. Yrittää panostaa terveyteen, oli se mitä tahansa. Liikunta, lasillinen vettä tai vihersmoothie aamusta. Osa niin pieniä juttuja, mutta niistä ne suuret jutut syntyy. 🙂 Taemppiä sinulle vuoteen.
Kirjoittaja
Heippa:)
Pienet askeleet ovatkin usein ne tärkeimmät. Pienistä puroista kasvaa se iso joki!
Tsemppiä sinullekin Uuteen Vuoteen 🙂
Kirjoittaja
Viime vuosi oli minulle siitä hyvä, että opetin itseni takaisin säännölliseen liikuntaan. Ruokapuolessa on vielä tekemistä. Oma tavoitteeni nyt ja jatkossa on neljä tunnin liikuntaa viikossa sekä ruokavalion kevennys. Sokerista karsimalla lähden liikkeelle ja leivän jätän taas hetkeksi kokonaan pois! Tuo neljä tuntia liikuntaa on haastava, mutta sillä saa tuloksia jo parissa viikossa. Se on myös määrä, jonka rehellusesti pystyn kiireen keskellä suorittamaan. Hiljaisempina viikkoina pyrin sen ylittämään! Onnelsi meillekin tuli lunta niin ulkoilukin on miellyttävämpää! 🙂
Kirjoittaja
Heippa Kati 🙂
Hienoa, että olet löytänyt liikunnan ja tuo neljä tuntia viikossa kuulostaa juuri sopivalta. Todellakin myös tavoitteelta, joka on helppo saavuttaa vähimmäismääränä. Onneksi minulla on kesäharrastus sellainen, että tulee liikuttua mutta tämä talvi on nyt se isoin ongelma.
Meilläkin sataa juuri nyt lunta ja voi hitsi kun olekin odottanut sitä!!! Lähdenkin tästä kohta reippailemaan ulos 🙂
Tsemppiä sinulle myös Uuteen Vuoteen!
Kirjoittaja
Vaikka bloggaaminen on kuinka kivaa, niin blogin kustannuksella ei saa jättää väliin omaa hyvää fiilistä, joka kuntoilusta ja ulkoilusta tulee. Sen olen oppinut… Eikä lukijat katoa minnekään, vaikka postailee "vain" 3 kertaa viikossa.
Sinulla on kyllä ihana ja inspiroiva blogi <3
Oikein onnellista ja ihanaa uutta vuotta!
Kirjoittaja
Kiitos ihanasta kommentista Reetta 🙂
Olen luonteeltani on/off ihminen näitten harrastusten suhteen. Tässä syksyllä bloggaaminen oli vaan kivaa ja todellakin hyvä syy uppoutua lepotuoliin 😉 Nyt olen päättänyt hiljentää postaustahtia ja asettaa liikunnan etusijalle. Oikeastaan tämä on pakko tehdä, jos haluan valokuvata vaatteita jatkossakin 😉
Kivaa alkanutta Uutta Vuotta myös sinulle Ihanuus <3
Kirjoittaja
Harvemmin olen tehnyt uuden vuoden lupauksia, enkä mitään suurta luvannut nytkään. Pieniä muutoksia arkeen, se voi olla minulle se parempi tie… Joulun pyhien jälkeen oli hyvä oli hyvä palata taas 5:2-paastoon ja keventää parina päivänä kunnolla jo enne uutta vuotta. Tänään ajattelin kaivaa keittokirjoja esiin ja etsiä ne parhaat keittoreseptit, tammikuulla voisi syödä paljon keveitä, mutta hyvän makuisia keittoja.
Kirjoittaja
Heippa Tuuli 🙂
Tuo sinun 5:2 paasto kuulostaa todella kivalta ja olen itsekin sitä usein toteuttanut. Viikonlopulla on herkuteltu ja sitten viikolla on oltu todella kevyellä ruualla. Silloinhan sinä et joudu kieltäytymään mistään ja vaan sinulla on lupa herkutella muutamana päivänä. Nyt olen uhohtanut tämän kultaisen säännön ja herkuttelu on jäänyt päälle viikon jokaiselle päivälle 😉
Nyt jään odottelemaan sinun herkullisia ja terveellisiä reseptejä!
Kirjoittaja
Hieno kirjoitus! Vannon etten vanno mitään ja jos vannon, niin salaa itselleni. 😉 Onneksi ikä tuo viisautta kohtuuteen kaikessa ja tiedostamisen omiin rajoitteisiin. Hyvää uutta vuotta Tuulaanneli ihanainen <3
Kirjoittaja
Olet ihan oikeassa Tiina 🙂
niin minäkin ensin ajattelin, että en vanno mitään mutta nyt "kriittinen tilanne"! Elikkä nyt luvataan ja
tehdään uudenvuoden lupauksia 😉
Kivaa alkanutta Uutta Vuotta myös sinulle ihanuus <3
Kirjoittaja
Ihana kirjoitus! Tää kaikki on niin totta. (Mulle kävi ensimmäisen, nyt jo hylkäämäni blogin, alkuinnostuksen kanssa niin, että huomasin viettäväni sen ajan sohvannurkassa, joka yleensä meni ulkoiluun, uimiseen, jumpissa tai salilla. Ja mitä kauemmin siinä kökin, sitä huonommaksi olo muuttui ja sitä korkeammalle nousi kynnys palata takaisin aktiivisen liikunnan pariin. Ja se on kuitenkin se mun juttu, joka pitää mielen virkeänä ja olon hyvänä.)
Viimekeväinen PH-dieetti oli käänteentekevä varmaan mun loppuelämän kannalta. Siinä mukana tuli niin paljon sellaista uutta mun jo ennestään aika järkevään ruokavalioon, jotka on helppo pitää mukana ja joista todellakin tulee hyvä ja energinen olo. Niistä en enää luovu :)).
Jäätyneestä olkapäästä aiheutuneen 2,5 vuoden kipuhelvetin takia mulla jäi kaikenlainen lihaskuntoilu vuosiksi olosuhteiden pakosta väliin, mutta nyt vihdoin ja viimein olen taas päässyt alkuun, koska käsi toimii normaalisti, eikä enää aiheuta kipua, jos kuormita sitä oikein. Avuksi otin PT:n, joka teki mulle alkutestit ja ohjelman ja joka seuraa mun tekemisiä matkan varrella. On ollut kerrassaan ihanaa ja tuntuu, että alan palautua omaksi itsekseni taas. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Tuntuu ihanalta.
Toivotan sulle energistä ja Hyvää oloa tähän vuoteen ja kaikkea muutakin, mistä tulee hyvä mieli <3
Kirjoittaja
Heippa Annukka ja kiitos todella kivasta kommentista 🙂
Tuo PH-dieetti on sellainen, jota minäkin varmasti lähden kokeilemaan. Sitä dieettiä en koe miksikään
pikadieetiksi vaan sehän liittyy juuri puhdistautumiseen.
Kun olen sanonut sen ääneen, että bloggaus on vienyt aikaani liikunnalta niin uskon, että prioriteetit muuttuvat tulevaisuudessa. Tulen nyt vähentämään postauksien määrää ja satsaan laatuun 🙂 Kesällähän golf/liikunta oli etusijalla ja nyt pitää saada talvella myös liikunta etusijalle!
Tsemppiä myös sinulle ja Oikein kivaa alkanutta Uutta Vuotta 🙂
Kirjoittaja
Kiva teksti. Itse vähensin jo viime vuonna bloggaus tahtia ja postauksia on iollut n. 20 kuussa. Itselleni juuri sopiva määrä ja jättää aikaa muuhun. Muutenkin olen yrittänyt miettiä ajan käyttöä ja jättänyt aikaa muös rentoutumiseen suunnitellusti. Ei tarvitse syyllisyyttä tuntien istua sohvalla telkkari ääressä, kun se on suunniteltu 🙂
Kuntoilla yritän ympäri vuoden ja samoin pitää syömiset kurissa. Tei oman elämäntapa muutoksen jo reilu 10 vuotta sitten ja se on pitänyt. Toki sallin herkuttelun silloin tällöin, helpoiten se sujuu kun ei osta kotiin herkkuja.
Minun on tietysti helppo puhua, kun olin salilla vuosia töissä ja ohjasin asikkaita terveellisempään elämään.
Tsemppiä !
Kirjoittaja
Heippa Sara 🙂
Kuulostaa todella järkevältä tuo sinun bloggaustahti. Minulla on ollut tottakai sellainen elämänvaihe menossa, että se on mahdollistanut tiheän bloggaustahdin mutta nyt haluan muuttaa vähän linjaa 🙂 Järkeistää ja priorisoida asioista.
Tsemppiä myös sinulle ja kivaa alkanutta Uutta Vuotta!
Kirjoittaja
Kiitos tsempeistä!
Päätin julkaista kuntoilupäiväkirjani viikon jaksoissa, jälkikäteen aina sunnuntaisin. Tervetuloa vaan kommentoimaan! Aika rauhallisesti olen liikkeelle nyt lähtenyt, mutta liikkeelle kuitenkin!
Itse laihdutin 6-7 vuotta sitten 10 kg ja saanut painon pidettyä. Jonkun verran aaltoilee aina syksyn nyhjäämisen ja joulun takia, mutta sitten taas niskasta kiinni!
Jess, me ollaan timanttisessa kunnossa kun sulla alkaa golfkausi ja mulla puutarhakausi! Tsemppiä!
Kirjoittaja
Kiitos 🙂
Minä varmaan kanssa kirjoitan joka viikko edes yhden postauksen tämän asian ympärille, ihan vaan itseni takia. Tottakai samalla tsemppaan itseäni ja muita!
Tuo kuulostaa aivan loistavalta, että olet pystynyt pitämään kilot poissa. Minulla on vähän taipumusta jojoiluun mutta ei niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Nytkin on pikkasen taas pudotettavaa 🙂
Minulla on se verran kova tasoitus golfissa, että pakko nostella puntteja ja sauvakävellä, muuten ensi kesän pelaaminen on yhtä tuskaa!
Tsemppiä myös sinulle!!!!