Harvoin minulle käy näin mutta nyt tänään iski pieni kirjoittamisen tuska. Oikeastaan se alkoi jo eilen. Kävin minulle niin varmoja inspiraariolähteitä läpi mutta ei lähtenyt tekstiä syntymään. Ajattelin antaan asian olla! Luotin tähän päivään ja siihen, että olisin koko päivän kiinni opiskeluissa ja viimeistään tentin jälkeen hanat aukeaisivat.
Varma inspiraatiopaikka pinterest tuotti pettymyksen. Yksi ajatusteksti löytyi helpottamaan tuskaa. Tällä hetkellä pinterestissä tuntuvat pyörivän samat kuvat. Täytyy ehkä etsiä itselle uusia seurattavia. Omat seuraajani tuntuvat vain lisääntyvän vaikka en paljoa ehdi siellä pyörimään. Kuvakollaasin inspiskuvat olen kuvannut itse uusimman Stylenbyn sivuilta. Freesiä ja raikasta inspiraatiota.
Kollaasin ajatuslause on hyvä. Toisena päivänä ollaan niin tiukkana ja puputellaan salaatteja. Seuraavana päivänä annetaan piut paut tiukkapipoisuudelle ja herkutellaan. Mutta sehän onkin juuri sitä tasapainoa. Elämäähän tämän vain on.
Summa summarum minun kirjoittamisen tuskaa. Postaus on kirjoitettu ja someminä huokaa helpotuksesta. Inspiraatio lähtee usein pienestä asiasta. Pinterestiä tuossa mollasin, niin kuitenkin sieltä ajatus löytyi ja tekstiä alkoi soljumaan. Mistä sinä ammennat inspiraation kirjoittamisen tuskaan?
Virtuaalihalit kaikille!
-tuulanneli
Kirjoittaja
Menen aika lailla kuvat edellä. Jos on kuvia, tule tekstiäkin. Ilman sopivia kuvia ei synny mitään. Ruokakuvia on nytkin luonnoksissa, pitäisi vain ehtiö tuottaa sitä tekstiä (ja muistaa millä hatusta vedetyllä reseptillä sitä ruokaa tehtiinkään.) Talvella jutut ovat aika ruokapainotteisia, mutta kevään myötä alkaa tulla muutakin kun on valoa kuvata eikä kaikki ole niin harmaata. Kevään ensimmäiset ulkokukkakuvat otin jo ja niillä juhlistetaan kevään saapumista parin päivän päästä blogissa!
Kirjoittaja
Minullakin on tuo sama, että kaikki lähtee loppujen lopuksi kuvista. Jos niitä kuvia ei ole niin silloin tulee helposti tämä kirjoittamisen tuska. Kuvat ova minulle tärkeät ja ne ovat minulle tärkeät myös toisten blogeissa.
Tulevien viikkojen aikana on tulossa kaikkia kivoja tapahtumia, että eiköhän sitä materiaalia taas löydy yllin kyllin!
Kirjoittaja
Mulla harvemmin kirjoittamisen tuska iskee. Paitsi niin päin, että päässä on niin paljon kaikkea, mistä tekis mieli kirjoittaa, etten osaa päättää, mistä aloittaisin. Ja se taas voi johtaa siihen, etten aloita mistään, vaan keskityn tekemään jotain ihan muuta :). Kuten nyt vaikkapa roikkumaan Pinterestissä, jota olen viime aikoina harrastanut keittiöremppainspistä etsiessäni.
Ja silloin kun pää on ihan tyhjä, olen suosiolla edes yrittämättä, koska väkisin ei mitään synny.
Kirjoittaja
Minä aina ihailen sinun taitoasi kirjoittaa. Tekstiä syntyy ja se on niin helppoa luettavaa! Ennenkaikkea viihdyttää!
Jatka sinä muru vaan omalla linjallasi!
Kirjoittaja
Voi kiitos <3.
Kirjoittaja
Välillä on kirjoittamisen lukko, saatan nukkua yön yli ja johan taas tekstiä pukkaa. 🙂 Bloggaaminen ei ole aina niin kevyttä hommaa. <3
Halauksia päivään <3
Kirjoittaja
Minullakin yleensä nukkuminen yön yli, on yleensä auttanut ja hanat ovat auenneet seuraavana päivänä. Nyt ei auttanut. Toisaalta minulla on ollut intensiivinen alkuviikko ja kaksi tenttiä. Kyllä siinä menossa alkaa energiat loppumaan ja inspiraatio katoaa!
Nyt on taas virtaa 🙂 Kivaa loppuviikkoa!
Kirjoittaja
Ei luovassa työssä aina kaikki suju <3.
Itse koen erittäin harvoin totaalista kuoppaa aiheiden osalta. Kirjoittaisin kai pitkän esseen vaikka aidan seipäästä, jos pitäisi ;).
Mutta tunnistan tunteesi hyvin. Välillä minullekin tulee aikoja – viime syksynä viimeksi -, jolloin kirjoittaminen ei maistu yhtään ja valokuvatkin ovat omasta mielestä totaalista suttaa ja sekundaa. Yleensä tuntemukset liittyvät lomalta palaamiseen (ja usein liian lyhyeen ja liian ihanaan lomaan – mieli on yhä lomatunnelmissa – tai hetkelliseen epävarmuuteen: en ole varma itsestäni ja omista tekemisistäni). Kirjoittamisestani katoaa hetkeksi se ilo ja nautinto, joka työhöni yleensä liittyy ja jota rakastan.
Silloin päätän etukäteen aiheen, mistä kirjoitan – ja sitten vain kirjoitan. Ihan yksinkertaisesti. Pakotan siis itseni kirjoittamaan aiheen loppuun. Hyväksyn, että tekstini ei ole ehkä juuri silloin parhaimmasta päästä, mutta että tarvitsen sellaisen vaiheen, jotta pääsen taas oikeaan moodiin.
Ja sitten se vire aina jälleen löytyy. Ja kun se on palannut, kirjoitan taas nautinnolla ja ymmärrän, miksi tästä kaikesta niin järjettömän paljon pidän.
Elämä on.