”Jatkuvasti virikkeitä tarjoavassa maailmassa vaihdamme televisiokanavaa tuon tuosta, otamme puhelimen heti esiin ollessamme yksin ja annamme television tai radion pauhata taustalla alituisesti. Ikävystyminen voi kuitenkin toimia kimmokkeena muutokselle. Tutkimusten mukaan ikävystyminen tehostaa luovuutta, koska se motivoi meitä kokeilemaan jotakin uutta ja palkitsevaa. Anna tänään ikävystymiselle tilaisuus. ” (Lähde; the Book of You )
Kuulostaako tutulta? Törmäsin tähän otsikkoon selatessani inspiraatiokirjaani the Book of You. Kiinnostuin tästä vähän vastakkaisesta näkökulmasta. Ajatelkaa missä ärsyketulvassa me elämme tänä päivänä. Myönnän itsekin olevan koukussa näihin ärsykkeisiin. Inspiraatiolähde on kai se hienompi nimi tälle informaatiotulvalle. Kävin pankkiasioilla eilen ja vuoroani odotellessa oli kiva seurata kanssaihmisiä. Jokainen eli omassa kuplassaan rakkaan mobiilivekottimen kanssa. Tottakai minä myös selasin instaani.
Vuosi sitten luovuin musiikista lenkillä. Eräs tuttavani suositteli tätä. Aluksi se tuntui oudolta, kun mikään ei jumputtanut korvissa. Sitten huomasin aistivani ympäristöä paremmin. Sauvakävelylenkki muutti luonnetta ja jotenkin oli paljon rauhallisempaa olla vain yksin omien ajatusten kanssa. Samalla varmasti opin edes jossain vaihessa päivää olemaan paremmin läsnä. Jatkuvassa kiireessä on pakko pysähtyä. Ottaa vaikka muutamat hengitysharjoitukset. Kuunnella hiljaisuutta ja pienen pieniä kodin rapistelun ääniä. Läsnäolomme aktivoituu siinä vaiheessa, kun tajuamme olevamme ihan jossain muualla. Se on se läsnäolon hetki.
Miltähän tuntuisi, jos televisio olisi kiinni koko illan. En katsele paljoa televisiota mutta se on meillä kuitenkin päällä. Tilanne tuntuisi kyllä ihmeelliseltä. Vaikka se telkku olisi kiinni, niin minä varmasti roikkuisin netissä. Tämä taitaa olla juuri sitä ikävystymisen tunteen karttelua. Olen someriippuvainen mutta huomaan, että parhaimmat fiilikset tulevat tänä päivänä hetkistä, että olet kaiken tämän virtuaalimaailman ulottomattomissa. Kuulostaa ihan uskomattomalta! Toisaalta voi sitä riemun määrää, kun pääsee taas räpläämään kännykkäänsä ja päivittämään kuulumisiaan. Ihmeellinen tämä elämäntasapaino!
Virtuaalihalit kaikille!
-tuulanneli
Kirjoittaja
Minä en halua kuunnella lenkillä musiikkia. Mieluummin olen omissa ajatuksissani, jollei ole lenkkiseuraa. Joskus kun yritin oikein juoksulenkkiä, niin silloin hyvä musiikki antoi lisäbuustia juoksuaskeliin.
Vaikka olenkin päivät kotona ja näin ollen aika paljon itsekseni, en halua juurikaan kuunnella radiota tai musiikkia ylipäätään. Ärsyttää, kun miehen kotona ollessa hän laittaa aina radion ensimmäisenä päälle. Telkkari on onneksi tv-huoneessa ja se avataan vain, kun sitä katsotaan.
Somea täytyisi meidän koko perheen vähentää. Naurammekin välillä, että näin meidän perhe viettää laatuaikaa, kun kaikki roikkuvat puhelimillaan tai jollain muulla härvelillä.
Olen kyllä huomannut, että hiljaisuudessa tulee ajateltua asioita enemmän ja tartuttua toimeenkin paremmin. Tosin joskus kunnon musiikkirytke antaa siivoukselle vauhtia ja energiaa 🙂
Ihanaa torstaita sinulle <3
Kirjoittaja
Heippa Tuija 🙂
Samanlaisia ajatuksia on minullakin. Lenkkeily ilman musiikkia on tänä päivänä todella rentouttavaa mutta olen minäkin aikoinaan joussut paljon musiikin tahdissa.
Hiljaisuus on tänä päivänä todella voimaannuttavaa, ehkä ikä on tässä asiassa tehnyt tehtävänsä.
Kivaa viikkoa sinulle 🙂
Kirjoittaja
Viisaita ajatuksia Tuulanneli <3. Olen miettinyt itse paljon tuota tylsistymistä. Lasten osalta puhutaan usein, kuinka heidän pitäisi antaa tylsistyä; ei aina tarvitse olla virikkeitä ja tekemistä. Tylsistyminen ruokkii luovuutta.
Mutta entäs me aikuiset sitten?
Olen alkanut opetella siihen, että aina ei todellakaan ole pakko olla koko ajan menossa. On ihan sallittua, että voin istua sohvalle ja olla (juu, todellakin ilman kännykkää, tabelettia tai auki olevaa telkkaria). Että saan istua ja tuijottaa sumuna ikkunasta ulos ja tylsistyä. Se on kuule jotenkin voimaannuttavaa.
Jos jostain olen tyytyväinen niin siitä, että jälkikasvun ilmestyttyä maailmaan, tulimme opettaneeksi, että telkkaria katsotaan, kun sitä katsotaan ja muuten se on kiinni. On ihanaa huomata nykyään, että vaikka koko perhe on kotona, meillä voi olla täysin hiljaista. Voi mennä kokonainen ilta, että telkkaria ei avata lainkaan. Kaikki puuhaavat omiaan ilman taustahälyä.
Musiikki omilla lenkeilläni on aika must-juttu. Se on minulle kuin henkilökohtainen personal trainer. Tuskin jaksaisin (=viitsisin) juosta sellaisia lenkkejä, jos en pääsääntöisesti kuuntelisi niiden aikana tsemppimusaa – joka on ihan muuta kuin kuuntelen muuten. Mutta joskus tulee minullekin suorainen pakko, tarve, paiskata kuulokkeet nurkkaan ja ihan varta vasten lähden lenkille kuuntelemaan lintujen laulua. Se(kin) on ihanaa <3.
Kirjoittaja
Heippa Rouva Sana 🙂
Upeaa, että te olette aikoinaan opetelleet pitämään television kiinni. Meidän isäntä laittaa aina television päälle illalla ja sitten se on auki vaikka kukaan ei sittä katsoisi. Toisaalta ole kyllä itse tottunut siihen, etten edes huomaa välttämättä mitä sieltä tulee. Kirjoittelen näitä postauksiani omassa kuplassa.
Kun olen kotona päivällä opiskelemassa, niin silloin minulla on täysi hiljaisuus ja todella nautin siitä.
Vain pienet kodin rapinat kuuluvat! Radiota kuuntelen vain autossa 🙂
Kivaa viikkoa sinulle ihana ystävä 🙂
Kirjoittaja
Itse huomion tuon saman ajatuksen samaisesta kirjasta. Ja olin itseeni aika tyytyväinen, kun viikonloppu meni täysin ilman tekemistä. Sohvalla oleillen ja kirjaa lukien. Kovemmat lenkit menee kyllä musiikin tahdissa minulla, mutta koiran kassa metsässä on ehkä sitä parasta hetkessä elämistä. Ihanaa loppuviikkoa <3
Kirjoittaja
Moikka Sari 🙂
Kyllä minä kanssa tarvitsen edes kerran viikossa sen ns. tylsän päivän. Ei akut muuten lataudu!
Muistan kun harjoittelin maratonia varten niin silloin musiikki oli todella oleellinen osa treeniä.
Nyt on ihanan rauhallista mennä täydessä hiljaisuudessa omien ajatuksien kanssa!
Kivaa viikkoa sinulle <3
Kirjoittaja
Ai että mun mieltä lämmitti toi kirjan teksti.
Silloin kun pojat oli pienempiä ja oli se "ei oo mitään tekemistä"-vaihe, sanoin aina, että ihmisellä on välillä hyvä olla tylsää. Muuten ei mikään tunnu miltään. Ja miehelle (joka joskus on lomalla ehtinyt pitkästyä), olen koittanut vakuuttaa, että loma on silloin tehnyt tehtävänsä, kun aika alkaa tuntua pitkältä ja tekisi jo mieli palata töihin. Eli ihan samoilla linjoilla kirjan kanssa olen.
Meillä mies (joka on varsin puhelias) on taustameluihminen. Tai ei niinkään melu-, mutta ääni kumminkin. Aina pitäis olla telkkari päällä, vaikeki sitä katsoiskaan. Itse laitan sen aina kiinni, koska kaikki ylimääräinen häly häiritsee (myös ylimääräinen sähkönkulutus siinä sivussa :)).
Fiiliksestä riippuu, lähdenkö lenkille hiljaisuuteen vai laitanko mieluiten Final Countdownin täysille soimaan 😀
Kirjoittaja
Moikka Annukka 🙂
Ihana tuo taustameluihminen! Meillä asuu siis ihan sama ihminen, kun hän tulee töistä kotiin, niin heti televisio auki. Itse kun olen yksin kotona, niin nautin täysin rinnoin hiljaisuudesta.
Monelle on varmasti tänä päivänä outoa, että voi ihan luvan kanssa tylsistyä. Informaatiotulva on valtava ja kyllä meidän aivotkin kaipaavat joskus lepoa.
Kivaa viikkoa sinulle Annukka 🙂
Kirjoittaja
Hyvää pohdintaa Tuulanneli! Se hektisyys missä nykyään temmotaan kaiket päivät työn, somen, jatkuvan informaatiotulvan ja ärsykkeiden maailmassa saa kyllä pää välillä melko pyörryksiin. Itse rakastan myös hiljaisuutta ja sitä, että luonnossa liikkuessa kuulen myös aitoja luonnonääniä. Olen vuosia sitten luopunut musiikin kuuntelusta lenkillä. Haluan pitää aistit avoinna kuulla, nähdä, tuntea, haistaa ympäristöä. Autossa minulla pauhaa aina musiikki mutta kotona soitan nykyään musiikkia paljon harvemmin kuin ennen. Telkkaria katson äärimmäisen harvoin ja tapa, että tv olisi auki on minulle täysin vieras. Siitä ehkä tietää, että on teeveen pienkuluttaja kun kanavat paikat ovat kaapelitaloudessa vaihtuneet jo tammikuussa mutta meidän taloudessa ne ovat vielä hakematta 😀
Älypuhelinta pitäisi kyllä vähentää ja joskus lähtiessä koiran kanssa lenkille jätän koko kapineen kotiin. Ja sitten harmittaa kun tulee jotain hyvää kuvattavaa eikä luuria mukana. Meidän elämä on vähän tällaista tasapainoilua ja jokainen toivottavasti löytää itselleen sopivimman määrän virikkeitä ja tylsyyttää itselleen.
Kirjoittaja
Heippa Marjo 🙂
Kiitos kivasta ja pohdiskelevasta kommentista! Näitä asioita on hyvä joskus pysähtyä ajattelemaan ja punnitsemaan omia arvojaan. Olen huomannut itselläni viime aikoina huolestuttavaa riippuvuutta somen kanssa.
Onneksi kesä on tulossa ja huhtikuussa aloitan työt, niin somen käyttö vähenee ihan luonnollista tietä. Kesällä me pelataan illat golfia, niin silloin ei ainakaan ehdi roikkua täällä. Kesästä pitää ainakin nauttia!
Kivaa viikkoa sinulle Marjo 🙂
Kirjoittaja
Hyviä ajatuksia. Samaa mieltä kaikesta. Parhaita hetkiä ovat ne, kun huomaa että meni päivä kaiken kivan merkeissä ilman kännykkää ja somea. Mutta myös se on kutkuttava hetki, kun sen somen aukaisee. 🙂
Kirjoittaja
Moikka:)
Allekirjoitan tuon kaiken. Jännää, että tänä päivänä on kohta luksusta olla ilman somea!
Kivaa viikkoa sinulle <3
Kirjoittaja
Koska työsekentelen aika hektisessä ilmapiirissä en kaipaa ärsyketulvaa vapaalla. Nautin pitkistä lenkeistä luonnossa ihan hiljaisuudessa ja kotonakin telkku on usein kiinni. Välillä huolestuttaa se kuinka kiinni mediamaailmassa varsinkin nuoret elävät! Eläköön tylsyys ja sen mukanaan tuoma luovuus!
Kirjoittaja
Heippa Anni 🙂
Itsekin huomaa, joskus kuinka väsynyt sitä on jatkuvassa ärsykytulvassa 🙂
Hiljaisuus alkaa olemaan tärkeä voimaannuttava tekijä nyky-yhteiskunnassa.
Kivaa viikkoa sinulle <3
Kirjoittaja
Minä lenkkeilin myös pitkään ilman musiikkia ja telkkari on illat kiinni jo lapsenkin takia. Mutta tuo älyluuri, voi äly! Mihinköhän se pitäisi lykätä ettei sitä räpläisi joka välissä, ärsyttää niin itseäänkin! Ja sitten kun siellä ei edes mikään muutu, versus että katsoisit viiden tunnin päästä puhelinta ja jee kaikkea olisi tapahtunut! 😀
Kirjoittaja
Moikka Katja 🙂
Sanopas muuta, tuo älyluuri on kyllä ihmeellinen kapistus! Kuinka me ollaankin pärjätty aikaisemmin ilman sitä!
Kirjoittaja
Elämässä on tosiaan nykyään liikaa virtuaalisia ärsykkeitä. Sentakia olisikin parasta mennä ihan luonnon keskelle kaikkea mediaa pakoon. Jotenkin kotosalla ei vaan enää osaa olla ilman jotain meteliä tai räpellettävää…
Kirjoittaja
Moikka Matkatar 🙂
Itsekin muistelin tässä, kun ei ollut tätä somemaailmaa. Sitä soitettiin kaverille lankapuhelimella ja mentiin käymään. Nyt chatataan netissä tai luetaan kuulumiset blogeista tai facebookista.
No toisaalta olen tämän blogin kautta saanut paljon uusia virtuaaliystäviä ja vielä aivan ihania sellaisia!
Kirjoittaja
Hyvä kirjoitus, allekirjoitan täysin nuo ajatukset. Informaatiotulva on nykyisin aikamoinen ja minä kaipaan monesti päivän hulinan jälkeen rauhaa ja hiljaisuutta. Tv on usein auki tavan vuoksi, mutta silloin tällöin haluan pitää sen sammutettuna; en vain jaksa kuunnella sitä taustalla. Lenkkeillessä en ole koskaan kuunnellut musiikkia, kuten sanoitkin, tuntuu kuin omat ajatukset kulkisivat paremmin ilman ylimääräistä ääntä. Sitä paitsi, musta on ihana, kun esim. jo nyt kuulee lintujen laulua.
Kirjoittaja
Heippa Belladonna 🙂
Olemme ihan samoilla linjoilla! Tämä on niin hassua, kun toisaalta rakastan tätä somemaailmaa ja toisinaan se ahdistaa minua. No silloin on hyvä ottaa vähän etäisyyttä ja sitten on taas kivaa!
Ihanaa kun kevät on tulossa ja lenkillä on luonnon omaa musaa 🙂